Oton eka yökylä Lauttasaaressa

Koska äiti raatoi koko viikonlopun viehättävän pikkujoulujuhlakansan parissa, meni Otto Lauttasaareen Siru-mummin ja Janne-papan hellään huomaan.

Ja ekaa kertaa ihan yön yli!

Äiti ei tietenkään ollut todistamassa tätä ilmeisen hyvin sujunutta visiittiä, mutta Siru-mummin lähettämä kuvamateriaali on syynätty tarkkaan.

On ainakin käyty Timo-ukin luona, missä on ilmeisesti yritetty ottaa jotain kuvaa kolmen eri sukupolven miehistä. Otto ei vissiin ole innostunut poseeraamaan.

Otto tökkii koiraa silmään, kuten yleensä.

Onneksi tällä kertaa pehmolelu eikä Rambo uhrina...

Ottoa on selvästi myös ruokittu.

Skeptisestä ilmeestä päätellen ei ihan hirveän monta penneä löytänyt tietään lapsen suuhun.

Autot tais kiinnostaa enemmän.

Ja sitten ilmeisesti ruokahetki vaihtui lettukesteiksi...

Papan letut oli selvästi suositumpia kuin pasta-ateria.

Kuuluihan tosin kokkaukseen hieno show!

Ja jos saa vielä nakuna syödä!

 No, jos muakin olisi katsottu tällä ilmeellä niin olisin saattanut antaa ruoaksi niitä lättyjä...

Myös papan avantouintiharrastus oli ilmeisen epäilyttävää, Oton mielestä.

Eikä pieni serkkutyttökään tainnut kamalasti kiinnostaa?

Saara-tädin upea ajopeli oli paljon parempi juttu!

Kiitos ihanilla hoitajille hyvästä huolenpidosta!

Otto kosiomatkalla.

Otto 1 v 6 kk 2 pvä

Oton 1,5-vuotispäivän kunniaksi matkustettiin Vantaalle Taimin luo, siitäkin huolimatta että sekä Otto että äiti oli vähän väsyneitä:

Paikalle saapui myös kilpakosija Justus, tosin ensimmäinen taistelu käytiin junakärrystä eikä morsiamesta:

Myöhemmin kyllä Justuksen kanssa sekä halailtiin...

... että luettiin kirjaa suht sopuisasti:

Vähän niin kuin puolivahingossa lapsi sai syödä elämänsä ekan karkin, eli Dumlen

(tai siis mistä sitä tietää jos mummi on syöttänyt jo pussitolkulla irttareita...).

Avaaminen oli haasteellista, ja sisältö epäilytti:

Toffeevanasta päätellen ei kuitenkaan ollut kovin pahaa?

Mutta ei nyt aleta näitä joka päivä syömään...

Herkkujen jälkeen lounaan syöttäminen oli aikamoinen taitolaji.

Suurin osa päätyikin lapsen päähän, käsiin ja vaatteisiin:

Ruokapöydässä Otto ja Taimi löysivät yhteisymmärryksen: Mukileikit.

Homman idea oli siis suuriin piirtein se, että Otto hakkaa mukilla pöytää ja Taimi hakkaa mukilla pöytää.

Kiva, hiljainen leikki.

Hei, mihin kaikki muut meni?

Unohdin kertoa, että neuvolassa toki myös testattiin osaako Otto laittaa palikoita laatikkoon oikean muotoisista rei'istä. Tähän tyyliin:

No, lapsen kärsivällisyys ei riitä moiseen kvanttifysiikkaan alkuunkaan vaan neuvolassakin Otto ratkaisi asian tyynesti avaamalla laatikon ja heittämällä kaikki palikat kerralla sisään. Tähän tyyliin:

Taimia harmittaa kun Otto omii lelut.

Mutta Otto sentään korjasi hyrrän!

Sitten kun oli pari tuntia leikitty ja taas etsitty sitä yhteistä säveltä, alkoi pussailu.

Oton osumatarkkuus ei ole vielä ihan kohdillaan.

Sama meno jatkui sohvapöydällä.

Justus tuli vähän niin kuin kolmanneksi pyöräksi...

Sitten Otto teki jotain mikä harmitti Taimia, ja pusuhetki päättyi.

(Tai me ei tiedetä tarkalleen mitä tapahtui, mutta yleensä vika on miehessä, ja Otolla on vähän anteeksipyytävä olemus tässä kuvassa...).

Bileet siirtyi sohvalle...

Ja sitten pikku hiljaa loppuivat, vaikka molemmat yrittivät karkuun...