Sairaalareissu jos toinenkin

Ottomaani 1 v 7 kk 1 vko 5 pv

Lapsi on kuitenkin Palkoaho, ja meidän suvussa on tapana että aina joku joutuu sairaalaan jouluna. Yleensä pelkälle visiitille, ja niin mekin aluksi luultiin.

Hengitysvaikeuksien takia käytiin näytillä Lastenklinikan päivystyksessä tapaninpäivän vastaisena yönä, jolloin Otto nopean lääkityksen jälkeen pääsi kotiin.

Kotiin määrättiin lepoa, Panadolia, kylmää ilmaa ja mehujäätä.

Vaikkei ilmeiden perusteella ehkä uskoisi, niin tämä oli Oton mielestä ihan hyvä lääke.

Harmi vaan ettei pelkkä mehujää riittänyt, ja niinpä poika joutui takaisin sairaalaan 27.12.

Ja tällä kertaa jouduttiin viettämään 2 yötä osastolla - eristyksissä!

Ensin Otolle annettiin vaaleanpunainen asu...

... mutta onneksi osastolta löytyi vähän miehekkäämpi keltainenkin vaihtoehto.

Silti vähän harmittaa, omat verkkarit olisi paljon kivemmat...

Osastolla oli tooooosi tylsää.

Isi kävi viihdyttämässä. Luettiin lehteä...

... ja katsottiin televisiota.

Joku televisiossa herätti Oton mielenkiinnon...

"Mikäs se on?"

Yksi tapa kuluttaa aikaa oli irvistellä kameralle, ja poseerata muuten vaan:

Ja kun se 10 neliön huone oli aika äkkiä tutkittu...

... jäi ainoaksi harrastukseksi sohvalla makoilu.

Tänään kun saatiin lähtölupa kotiin, niin lapsi oli pukeutunut alle minuutissa.

 Saappaat herra puki vääriin jalkoihin, mutta se ei kyllä mitään haitannut.

Nyt ollaan kotona, ja toivotaan että kotikonstit riittää eikä tarvitse enää matkata Meilahteen!

Joulukuulumiset.

Joulu alkaa olla ns. pulkassa, ja se on mennyt perinteisesti ihan sairaalareissua myöten.

Aatonaattona Otto auttoi äitiä leipomaan, eli nuoli vatkaimet...

Harmi että Oton avustuksesta huolimatta kermavaahdosta tuli liian tuhtia (ratkaisin voipulan!), ja pipari-valkosuklaakakku muistutti jäätynyttä oksennusta eikä siis kruunannut joulupöytää...

Lahjoja Otto sai kohtuudella, laatu korvasi määrän!

Yksi hitti oli toivottu imuri, kiitos vaan Make-sedälle ja perheelle Tampereelle!

Oikein OBH Nordica!

Otto avasi lahjojaan ammattilaisen elkein...

... välillä äiti sai kunnian auttaa tässä hommassa.

Kurtkin osaa avata omat pakettinsa (tai sen yhden...):

Lahjat olivat kaikki mieluisia!
Ferrarin päällä istuttiin tiukasti...

 Myös syödessä...

Ja mummilta ja papalta saadut kylpypingviinit pääsi heti käyttöön:

Näillä pingviineillä on leikitty hartaasti..

Illalla Otto ja Rambo rauhottuivat sohvalle konvehtirasiaa tuhoten - äiti tuhosi sisällön, lapsi pakkauksen.

Jouluaterialla Otto ei oikein malttanut keskittyä, kun uudet lahjat kiinnosti paljon enemmän.

... ja joulukuusi.

Ja tästä pääsemmekin sairaalakuulumisiin...

Joulutervehdys!

Eka joululahja avattu!

Kärsivällisyys ei ole suurin hyve meidän perheessä, ja koska ulkona sataa (eikä lunta!) niin tylsistynyt lapsi sai heti aamusta avata ekan - sen isoimman - paketin.

Mitä sieltä paljastuikaan?

FERRARI!

Heti piti tarkistaa säädöt ja tutkia upean auton ominaisuudet.

Jos otat, et aja?

 Kurt tutkii kanssa uutta tulokasta.

Brm, prrrrm....

 Tais olla aika mieluinen lahja?

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA ITSE KULLEKIN!!

Otto 1 v 7 kk

Lapsi kasvaa kohisten, ja se osaa jo yhtä sun toista.

Biljardin peluu kiinnostaa, ensin katsotaan mallia televisiosta:

Sitten kokeillaan itse - improvisoiduilla varusteilla...

... isä opettaa oikeaa lyöntiasentoa:

Nyt on tietty äidin tilaisuus päteä, ja listata vähän mitä Otto osaa (toisaalta hei, mitä Otto ei osaisi!?).

- No ei kauheasti puhua. Matkii koiraa (haa-haa) ja ankaa (kvakkva) ja heppaa (ihahaan tapaisesti...).

Joitain sanoja tulee toisinaan ihan selkeästi, lapsen suusta on kuultu ainakin "laiva", "totta", "pappa" ja "kukka". Kuitenkin lähinnä elekieltä ja jos jotain tahtoo niin vaativasti osoittaa kohdetta ja hokee "tätä tätä tätä tätä".

"Kakka" ja "vettä" tulee sujuvasti, ymmärtää kyllä loistavasti - eri asia on että totteleeko...

- Pottailu alkaa sujua alkeellisella tasolla. Ainakin vaipanvaihtotarpeesta tiedotetaan käsimerkein (ei, ei keskisormella kuitenkaan).

- Kiipeää mihin tahansa. Milloin tahansa. Miten päin tahansa.

Avaa sujuvasti ovet, lukot ja ikkunat - murtovarasmateriaalia siis.

Pukee ja riisuu saappaat ja vaipan ja housutkin joten kuten. 

Juoksee, hyppii tasajalkaa (joskus tosin ponnistaa mäkihyppytyyliin vähän liian matalalta ja kellahtaa pepulleen),  kuperkeikka luonnistuu toisinaan. Osaa kävellä myös varpaillaan, tuo pikku nero.

Taaperojumpassa oli erinomainen tunnelissa ryömijä sekä roikkui hienosti kattoon kiinnitetyissä renkaissa ja keinutti itseään.

Osaa taputtaa, vilkuttaa ja "napsuttaa" sormia. 

- Syö vaihtelevalla menestyksellä, haarukalla suuhun päätyy n.80% ruoasta, käsin syöden osumatarkkuus suurempi.

Suosikkeja klementiinit, piparit, kalapuikot ja ranskalaiset. Lapsi on selvästi lihansyöjä.

- Tanssii omintakeisesti hytkymällä, tykkää laulaa muutamia tiettyjä kappaleita (kuten tarhassa käyviltä kavereilta opittu "Laiva"-leikki). Ei osoita muuten musikaalisia lahjoja, kuvataiteetkaan ei kiinnosta.

Tylsänä sadepäivänä äiti opetti leikkaamaan pahvia saksilla, se sujui mukavasti.

Osaahan se pikkunero kaikkea muutakin, mutta jätetään jotain yllätykseksi.

Uusista taidoista raportoidaan kyllä.

Seuraava Mika Immonen, maybe?