Otto 1 v 9 kk 1 vko 2 pv
No, Otto on ainakin ollut aktiivinen sosiaalisella rintamalla taas tällä viikolla.
On treffattu muita taaperoita mm. Aaron kotona.
Siellä seurueen miespuoliset pikkutyypit kokoontuivat heti asiantuntevasti tarkastelemaan parkkitaloa ja sen ominaisuuksia.
Justuksen ja Leonin jo kyllästyttyä ja siirryttyä muiden leikkien pariin jäi Otto vielä koeajamaan liuskoja ja ramppeja.
Jälleen kerran tarjoilut olivat tärkeässä roolissa...
... ja hedelmäsalaatti maistui Otollekin.
Aatoksen pikkuveljelle Topiakselle Otto esitteli ylpeänä Cars-juomapulloa:
"Mutta siellä on vaan vettä, ei mitään menovettä!"
Välillä Otto vetäytyi yksin tutkimaan Aaron autokokoelmaa.
Aatos kyydittää Ottoa - tästä ei yleensä hyvää seuraa...
... eikä näistä kiipeilyleikeistä...
Otto löysi mielenkiintoisen opuksen kirjahyllystä, muttei ihan yletä sinne asti.
Leon tarjoaa ratkaisuksi koria, jolla vähän korottaa tuolia...
Pojilla oli myös hyvä leikki kiipeillä Aaron pinnasänkyyn.
Adan mielestä aika hölmöä hommaa.
Sitten piipahdettiin myös Pihlan luona, missä oli taas uusia leluja leikittäväksi.
Ja lapset jopa löysivät yhteisen sävelen autoleikkien muodossa:
Ja kun autoleikit alkoi kyllästyttää, niin oli kiipeilyn ja hyppelyn vuoro.
Aikuisten "ei saa kiivetä pöydälle"-kiellot eivät jotenkin menneet ihan perille asti...
Maikin tuli mukaan hyppelyihin:
Ja tytöt meni katsomaan millaisia kuvia tuli otettua:
Ja sitten tuli pieni riita, jonka diplomaattiseen ratkaisuun tarvittiin jo aikuisia. Otto vaan seuraa sivusta. "Naiset!"
Ruokahetkellä ei herralle punajuuret kelvanneet, tyrkytti niitä äidille (joka on ihan yhtä nirso...):
Mutta rusinat kelpaa aina!
Main kanssa vietettiin herkkä hetki rusinarasioita vertaillen ja näitä herkkuja jakaen:
Kun Mai lähti kotiin, alkoi Pihlan kanssa kuhertelu ja kiehnääminen...
JA PUSSAILU!
... Ja paijailu:
Otosta Pihla on ihana unikaveri:
Sitten riisutaan... onneksi vaan sukkia:
Pullabreikki:
Ja lopulta eri mielenkiinnonkohteet voitti: Otto tutustui Pihlan leppäkerttukirjaan, Pihla piirteli ilmapalloja.
Leppäkerttukirjan paras puoli oli se, että siinä oli TEKNIIKKAA!
Ja kun Otto ratkaisi miten homma toimii, ei riemulla ollut rajoja:
