Elämä on juhla.

Otto 2 v 3 pv

Paavo 2 kk 3 vko 2 pv

Eilen lauantaina oli suuri päivä Paavolla, eli Paavon pienimuotoinen nimijuhla.

Otto oli sitä mieltä ettei pikkuveljen hassua nimeä ole syytä erikseen juhlistaa...

... mieluummin Ode olisi vaan juonut maitoa ja katsonut Giro d'Italiaa.

(Mieli onneksi muuttui kun vieraat toivat syntymäpäiväpaketteja Otollekin).

Perhepotretitkin oli Oton mielestä ihan sieltä syvältä.

Murrosikä alkoi hieman etuajassa?

Edes herkut eivät houkutelleet juhlamieltä esiin pienestä miehestä.

Kiitos vaan Consuela-mummille ja Saara-tädille avusta tarjoilujen kanssa!

Mutta kyllä jokainen pikkupoika ilahtuu lahjonnasta:

Tästä paketista paljastui muuten kylpyankat ja onki (ankkaongintaa!), jotka olivat hitti juhlissa ja suosio on säilynyt myös iltakylvyssä:

Sanni-serkku koemaistoi ankat - ei ihan Michelin-tason elämys.

Cars-teemaakin löytyi lahjoista...

Myös Paavo sai lukuisia ihania muistoja, eli kiitos kaikille poikiamme hemmotelleille!

Sen sijaan Suomen jääkiekkomaajoukkue ei hemmotellut. Paavon ilme kertoo kaiken.

... ja sitten...

No, aina ei voi voittaa.

Perinne onkin, että MM-kulta voitetaan päivänä jolloin juhlitaan Palkoahon 1-vuotisjuhlaa

(Ella 1995, Otto 2011), eli ensi keväänä sitten!

Suuria juhlallisuuksia ei ollut. Skoolattiin toki - näyttää siltä että kummisetä Otto Helkama on joskus aiemminkin tarjoillut (ja kenties nauttinut) kuohuviiniä:

Saara-täti oli loihtinut ihanan kakun, jonka äiti sai korkata koska päivän päätähti veti pikapäikkäreitä tätinsä sylissä:

Onneksi paikalla oli paljon vieraita, sillä uhmaaja-Oton viihdyttämiseen tarvitaan tosiaan koko kylä!

Välillä piti hengähtää sekunti tutussa sylissä:

Paavon tehtävä oli lähinnä toimia kiertopalkintona, joka kiersi sylistä syliin. Ei kurjempi duuni sekään.

Jos äiti halusi pidellä poikaansa, sai vuorosta taistella:

Otettiin myös perinteiset kummikuvat, eli Paavo ja kummit:

Kiitos Mirkalle, Otolle ja Lotalle tärkeään tehtävään suostumisesta.

 Oton kummithan ovat Paula, Harri sekä Marjo:

Kaikki läsnäolevat kummit ja lapset saatiin myös samaan kuvaan:

 Koska Oton kummisetä Harri oli runoilemassa Porissa, pääsi Harri kuvaan Otto-kummin kännykän kautta...

Kuvattavilta yritettiin houkutella hymyä lupaamalla että isä-Jokela kertoo vitsin. Jo pelkkä ajatus siitä nauratti kaikkia läsnäolevia.

Lisää vakavamielistä poseerausta:

Kurt ei valitettavasti saanut yhtään lahjoja. Yritti kyllä ystävystyä Sannin kanssa...

... ja sai Oonalta vähän huomiota:

Loppua kohden Oton meno alkoi olla aika levotonta...

... ja lensipä pojalta paitakin pois:

Ja ettei pikkuveli jäisi huonommaksi, otettiin Paavolta byysat pois:

Ja kyllä sitten juhlien jälkeen väsyttikin:

Tuhannet kiitokset kaikille! <3 Olette ihania!

Otto 2 vuotta!

OTTO 2 V

Paavo 2 kk 2 vko 6 pv

Tuntuu, että tämä olisi ollut eilen (tai no, viime viikolla):

(Ja voih, miten noin hassunnäköisestä sinisestä kurttunaamasta on kasvanut ihana komea suloisuus).

Tasan 2 vuotta sitten yksi sekaisin oleva äiti ihaili tuoretta, uutta perheenjäsentä Naistenklinikalla kyyneleet silmissä.

Tänään on kyynelehtinyt vaan uhmakas päivänsankari, mutta yhtä kaikki ollaan onnellisia siitä että tällainen ihme meillä on kotona. Ja nyt niitä on toinenkin!

Onhan ne aika samiksia, loppujen lopuksi:

Keskiviikkona kuvasin taas poikia - toinen malleista kun oli viimeistä päivää 1-vuotias:

Ilmeestä päätellen jokapäiväiset kuvaussessiot alkaa kyllästyttää kumpaakin:

Keskiviikkona oli Oton kerho. Sen aikana Paavo, Helsingin Kaupunginorkesterin kummilapsi syntymävuotensa ansiosta, oli konsertissa.

Ei elämänsä eka, koska on nähnyt Tuttiorkesterin Malmitalossa - mutta nytkin oli Satu Sopanen mukana!

Paavo kuunteli keskittyneesti klassista musiikkia ja klassisia lastenlauluja. Tosi hieno kokemus, ja näitä on luvassa 2 vuodessa aina kouluikään asti!

Iltapäivällä Otto leikki taas Alexin kanssa kotipihassa - äiti vakoili kotoa:

Otto on tuo mustapaitainen, joka juoksee kovaa vauhtia karkuun...

Tänäaamuna päivänsankari sai terveellisen aamupalan; paahtoleipää ja kaakaota:

Parasta taisi olla, että juoma tarjoiltiin muumimukista.

Sitten oli jo ekan lahjan aika:

Cars-lahjapapereista paljastui...

 ... Cars-paketti!

Ottoon ei pahviin painetut muistipelin kortit tai dominopalat tehneet kovin suurta vaikutusta.

Paavo seurasi juhlallisuuksia mummin sylissä:

Sitten päätettiin lähteä lentokentälle Starbucksiin katsomaan lentokoneita.

Mutta mikä surkeus! Ei yhtään näköalatasannetta joten ei nähty yhtään konettakaan.

Äiti sai toki kahvinsa, mutta vähän hävetti kun koko matkan olin mainostanut Otolle boeing-bongailua. 

 Onneksi Oton mielestä kentän rattaat oli jo itsessään melkoinen elämys.

Käytiin myös häiriköimässä Oden kummitätiä Paulaa, joka on töissä lentokentällä:

Ei ollut Paulan helppo työskennellä kun pikku-Palkoahot valtasi duunipisteen...

Kotimatkalla Otto oli suht myrtsinä...

 ... kunnes haettiin Happy Meal, joka nimensä mukaisesti teki lapsen varsin iloiseksi.

Paavoa ei automatkustus haittaa - paitsi kun pysähdytään punaisiin, sitten alkaa takapenkillä vaativa huuto..

Kotona Otto sai sitten isiltä lahjan, joka osui ja upposi:

Brion junarata ja sähköveturi!

Vau!

Samalla kun Otto fiilisteli uutta laitettaan niin Paavo veti tirsoja:

Mummi luki Ompulle kirjaa:

Nyt vien synttärisankarin kylpyyn ja nukkumaan. Launtaina juhlitaan!