Synttäreitä.

Otto 1 v + 4 vko

Viimeiset 3 kuukautta on olleet oikeaa juhlasesonkia, kun Oton vauvavuoden ensimmäiset ystävät

on yksi kerrallaan täyttäneet vuoden.

Eilen suunnattiin Espooseen juhlimaan Justusta. Matkaseuraksi bussiin saatiin Pihla, joka ystävällisesti antoi evääksi Otollekin rinkelin.

Jostain syystä kuitenkin itse bileissä ei jälkeläistä saatu kuviin, ei millään:

(Jostain syystä tätä kuvaa nyt vaan ei saanut käännettyä oikein päin...).

Sen verran riehakasta kuitenkin oli, että kotimatkalla herra nukahti heti:

Rantaelämää.

Otto 1 v + 3 vko + 4 pvä.

Otto on osannut ottaa ilon irti näistä upeista helteisistä päivistä.

Onneksi Otto ymmärtää uv-säteilyltä suojautumisen merkityksen, ja ihan vapaaehtoisesti jopa syö aurinkorasvaa:

Eilen pidettiin "kotirannalla" vauvatreffit, missä riitti tohinaa.

Saippuakuplat oli suuri ihmetyksen ja ihastuksen aihe.

Välillä käytiin leikkipuistossa:

Otolla on kova yritys suoriutua samalla tavalla kuin isommat lapset...

Vedessä Otto ei ollut aivan herrasmies, sillä poika töni Pihla-parkaa pinnan alle parhaansa mukaan...

Kokeiltiin myös ensimmäinen (ilmainen!) puistoruokailu, mutta nakkisoppa ei näillä helteillä ollut mikään hitti. Otto eläisikin kuumalla vain vedellä, kekseillä, maidolla, rinkeleillä ja banaanilla.

Vauvatreffejä.

Otto 1 v + 3 vko + 1 pvä

Otto ymmärsi kottikärryjen idean varsin nopeasti...

Otolla on varsin vilkas sosiaalinen elämä.

Vauvatreffejä riittää melkein joka päivälle, ja vaikka tarhaura saa vielä odottaa niin ainakaan kontaktejen puutteesta ei Ottoa (tai meitä vanhempia) voi syyttää.

Maanantaina treffattiin vähän nuorempia kavereita.

Syksyllä syntyneet vauvat on Oton mielestä ehkä vähän tylsiä, mutta toisaalta Otosta oli ihanaa kun Iris-tyttö antoi vähän hellyyttä ja paijasi pojan päätä:

Eevert-poika fanitti isompaa Ottoa, joka osaa jo kävellä ilman tukea.

Tyytyväinen Otto näytti mallia, miten hyrrä tungetaan sellaiseen palikkalaatikkoon...

"Katsos Eevert, näin se menee, ei mitään väliä ettei se yhtään sovi sinne..."

 "Kato nyt, tunget vaan niin kyllä se menee!"

" Ymmärrätkö nyt?"

Ja tänään keskiviikkona tavattiin leikkipuistossa niitä kevät- ja kesävauvoja (siis vuosimallia 2010), joita ollaan säännöllisesti nähty jo yli vuoden ajan.

Ottoa tosin välillä kiinnosti enemmän lelut kuin kaverit.

Ja toisaalta se oli ehkä kavereiden etu, sillä Justus-parka joutui - jälleen kerran- varsin despoottimaisesti hiekkalaatikkoa hallitsevan Oton uhriksi.

(Eli aluksi Otolla oli 2 lapiota, Justuksella ämpäri... mutta pitihän mun poikani saada se ämpärikin...).

 Lopulta Justuksen oli huudettava äiti hätiin:

Kahden tunnin aktiivisen touhuamisen jälkeen lapsi oli hyvin väsynyt...

... ja likainen.

Such a perfect day.

Otto 1 v + 3 vko

Jos Otolta kysytään, millainen on täydellinen (aamu)päivä, niin tämä tiistai varmasti vastaisi sitä aika hyvin.

Aamukävelyllä Kurtin ja Oton kanssa olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan,

sillä muskari - sama, missä olemme käyneet vuoden ajan epäsäännöllisesti - oli siirretty ulkotiloihin!

Koska Kurt ei saa osallistua lauluhetkeen, kuunneltiin me aidan takana.

Otto kyllä taputti, tanssi ja hytkyi ihan oikeissa kohdissa.

Kotona tilattiin "au pair" eli Sari-mummi Herttoniemenrantaan.

Tarkoitus oli, että mummi viihdyttää Ottoa ja äiti ottaa aurinkoa.
Sitä ennen Otto päätti, että on päivän kepposen aika:

Otto ja Kurt päätti yksissä tuumin tyhjätä rinkelipussin lattialle kun äiti oli työn touhussa (eli siis surffasi netissä...).

Molempien kunniaksi täytyy sanoa, että kumpikin auttoi siivoamaan:

Otto laittoi rinkeleitä nätisti takaisin pussiin, ja Kurt söi murut lattialta.

Sitten haettiin mummi mukaan ja suunnattiin rantaan.

Vesi oli oikeasti tosi kylmää, mutta se ei Ottoa haitannut - kerran poika jopa (vähän vahingossa) sukelsikin...

Lapio ja ämpäri olivat luonnollisesti hitti:

Tunnissa Otto ehti syödä hiekkaa, uida ja riehua niin, että nyt pinnasängyssä tuhisee tyytyväinen taapero.

Aurinkoa kaikille!

Sunnuntain leikkejä.

Otto 1 v + 2 vko + 5 päivää

Tänään käytiin taas leikkimässä Jalon kanssa.

On mahtavaa, että melkein naapurissa asuu noin hyvä leikkikaveri!
Pojat on bestiksiä - halusivat tai ei, näin on äidit päättäneet.

Onhan lapsilla vaan 2 päivää ikäeroa, joten samalla tasolla pitäisi olla.

Hiekkalaatikkoleikeissä tosin Jalon ilme Oton ideoiden suhteen oli usein hyvin epäileväinen:

" Miten ois lapio, Jalo?"

"Et oo Otto tosissas!?"

Totta kai me myös keinuttiin:

Otto koemaistoi kiviä Jalon pihalta. Ilmeestä päätellen ei kovin maukkaita yksilöitä.

Kun hiekkalaatikon tarjoamat haasteet alkoivat kyllästyttää, Otto karkasi kiipeilemään portaita...

... ja ylittämään aitaa varsin omaperäisellä tyylillä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hei hei!