24.12.2011

Joulutervehdys!

Eka joululahja avattu!

Kärsivällisyys ei ole suurin hyve meidän perheessä, ja koska ulkona sataa (eikä lunta!) niin tylsistynyt lapsi sai heti aamusta avata ekan - sen isoimman - paketin.
Mitä sieltä paljastuikaan?



FERRARI!

Heti piti tarkistaa säädöt ja tutkia upean auton ominaisuudet.


Jos otat, et aja?

 Kurt tutkii kanssa uutta tulokasta.





Brm, prrrrm....

 Tais olla aika mieluinen lahja?


OIKEIN HYVÄÄ JOULUA ITSE KULLEKIN!!

17.12.2011

Otto 1 v 7 kk

Lapsi kasvaa kohisten, ja se osaa jo yhtä sun toista.
Biljardin peluu kiinnostaa, ensin katsotaan mallia televisiosta:
Sitten kokeillaan itse - improvisoiduilla varusteilla...
... isä opettaa oikeaa lyöntiasentoa:

Nyt on tietty äidin tilaisuus päteä, ja listata vähän mitä Otto osaa (toisaalta hei, mitä Otto ei osaisi!?).

- No ei kauheasti puhua. Matkii koiraa (haa-haa) ja ankaa (kvakkva) ja heppaa (ihahaan tapaisesti...).
Joitain sanoja tulee toisinaan ihan selkeästi, lapsen suusta on kuultu ainakin "laiva", "totta", "pappa" ja "kukka". Kuitenkin lähinnä elekieltä ja jos jotain tahtoo niin vaativasti osoittaa kohdetta ja hokee "tätä tätä tätä tätä".
"Kakka" ja "vettä" tulee sujuvasti, ymmärtää kyllä loistavasti - eri asia on että totteleeko...
- Pottailu alkaa sujua alkeellisella tasolla. Ainakin vaipanvaihtotarpeesta tiedotetaan käsimerkein (ei, ei keskisormella kuitenkaan).
- Kiipeää mihin tahansa. Milloin tahansa. Miten päin tahansa.
Avaa sujuvasti ovet, lukot ja ikkunat - murtovarasmateriaalia siis.
Pukee ja riisuu saappaat ja vaipan ja housutkin joten kuten. 
Juoksee, hyppii tasajalkaa (joskus tosin ponnistaa mäkihyppytyyliin vähän liian matalalta ja kellahtaa pepulleen),  kuperkeikka luonnistuu toisinaan. Osaa kävellä myös varpaillaan, tuo pikku nero.
Taaperojumpassa oli erinomainen tunnelissa ryömijä sekä roikkui hienosti kattoon kiinnitetyissä renkaissa ja keinutti itseään.
Osaa taputtaa, vilkuttaa ja "napsuttaa" sormia. 
- Syö vaihtelevalla menestyksellä, haarukalla suuhun päätyy n.80% ruoasta, käsin syöden osumatarkkuus suurempi.
Suosikkeja klementiinit, piparit, kalapuikot ja ranskalaiset. Lapsi on selvästi lihansyöjä.
- Tanssii omintakeisesti hytkymällä, tykkää laulaa muutamia tiettyjä kappaleita (kuten tarhassa käyviltä kavereilta opittu "Laiva"-leikki). Ei osoita muuten musikaalisia lahjoja, kuvataiteetkaan ei kiinnosta.
Tylsänä sadepäivänä äiti opetti leikkaamaan pahvia saksilla, se sujui mukavasti.

Osaahan se pikkunero kaikkea muutakin, mutta jätetään jotain yllätykseksi.
Uusista taidoista raportoidaan kyllä.

Seuraava Mika Immonen, maybe?

11.12.2011

Ensilumi.

Helsingissä ensilumi satoi 5.12., ja suli sitten seuraavana iltana pois.

Itsenäisyyspäivänä Pihla tuli kuitenkin meidän kanssa puistoon ihmettelemään tätä luonnonilmiötä.
Otto ymmärsi heti lumen tarjoamat mahdollisuudet, mitä tulee lapiointiin.

Naisiin usein tekee vaikutuksen hyvät lumenluontitaidot.
Talkkariainesta!

Sitten pienet poseeraukset Pihlan kanssa:


Nyt riitti...

Otto tekee lumienkelin.

Tai sitten vaan makaa hangessa?


Ei ollut muuten eka kerta kun Pihla tuli ilahduttamaan meidän vapaapäivää!
Tässä kuvia marraskuulta.
Otto ei edes huomaa, että Pihla on tulossa tuolla takana...

Otto ihmettelee Pihlan vauhtia:

Jotain epämääräistä touhua liukumäen alla...

10.12.2011

Muistoja marraskuulta.

Marraskuu hujahti ohi niin vauhdilla, että päivityksetkin jäi vähän puolitiehen.

Tässä kuitenkin Oton kuulumisia viime kuulta.
Esim. Lahjontaa muroilla, kun mikään muu ei auta mielensäpahoitukseen:

Onnistunutta kasvatustyötä, kun lapsen harmistus hoidetaan herkuilla ja televisiolla...



Koska ruoka on tärkeä osa etenkin Oton elämää, osallistuttiin me myös ravintolapäivään!
Herttoniemenrannassa toimi "Ravintola Lapanen", missä Otto sai maistaa munkkia ja glögiä (ei terästettyä!) mummilta:
Kyllä glögi kelpasi!

"Ota nyt Otto vielä huikka!"

Ravintolapäivän päätteeksi kyläiltiin Kiiralla, missä lapselle oli tarjolla piirakkaa ja...
... kyllä, kurkku!
Sen lisäksi Ottoa nauratti kun Kiiran poikaystävä Risto kertoi Julialle, miten Cesar Millanin oppeja sovelletaan chihuahuoihin:

Kotona Otto ei aina nirsoile ruoan suhteen. Tällä kertaa lounaaksi kelpasi koirien kuivamuona...
"En minä mitään siitä kupista syönyt!"
"No sait kiinni, ehkä muutaman papanan..."

Toisinaan taas edes lempiruoat ei kelpaa, vaan vanhemmat joutuu turvautumaan todella kyseenalaisiin syöttämismetodeihin:
Kyllä, näitte oikein: Kylpyamme olohuoneessa. Ja televisio.

Muutenkin aina koirien ja lapsen paikat ei ole ihan selvillä:
Toisaalta Ottoa ei haittaa, vaikka Rambo nukkuisikin Oton sängyssä.
Meidän poika viihtyy myös mm. laatikossa:


Ja nukkuu makoisasti myös isän sylissä:

Isi on muutenkin ykkönen, koska pojilla on yhteinen junarata-harrastus:


Eli sellaiset kuulumiset tällä erää.