Otto 1 v 6 kk 2 vko 1 pvä
Ennen kuin Otto syntyi, olin ihan varma että lapsi saa jo geeneissään kulinaarisen kiinnostuksen ja imee äidinmaidosta keskieurooppalaisen ravintolakulttuurin etikettisäännöt.
Että jahka lapsi oppii arvostamaan kiinteää ruokaa niin me käydään kerran viikossa syömässä ja ensimmäinen sana on jotain tyyliin "etanakasari" ja 2-vuotislahjaksi lapsi haluaa Chez Dominiqueen syömään.
No, ei se ihan niin mennyt.
Tänään käytiin Itäkeskuksen paikallisessa semipikaruokaravintolassa, ja sekin oli jo melkoinen suoritus saada äkkiä lapattua omaan naamaan lohi ja ranskalaiset, lapselle nakit ja ranskalaiset (jep, oli myös se periaate että ei ranskanperunoita pojalle... No, se niistä periaatteista).
Onneksi mukana oli seurana Taimi ja Justus, muuten vahingot olisivat voineet olla paljon suurempia.
Aluksi tilanne oli (ainakin melkein) hallinnassa.
Sitten lapset karkasivat syöttötuoleistaan sohvalle...
Taimi ja Otto oli aika läheisissä tunnelmissa. Äidin oli puututtava peliin välillä...
Välillä Ottoa sattui, Taimi tuli ilmeilemään viereen empaattisesti.
Olihan se kätevää, äiti kulutti saman verran kaloreita aterian aikana kuin itse ruoasta tuli syötyä...
Mutta olihan noi nuoret rakastavaiset kauhean söpöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti