Ja asiantunteva raporttimme Savon sydämestä jatkuu.
(Paitsi että siis enää ei fyysisesti olla Savossa - paitsi Otto - mutta henkisesti kyllä).
Mummolassa on siitä erittäin mukavaa, että siellä on suht turvalliset sisätilat. Eikä ihan niin paljon hyttysiä kuin maaseudulla.
Otolla oli kuitenkin heti kiire ulos.
Ja onneksi on mummi, joka vie Oton ulos!
Äiti ja Paavon kanssa mököttämään sisälle.
Seuraavana aamuna Otto heräsi kukonlaulun aikaan.
Kukko toki oli muovista sorttia, mutta se ei Ottoa haittaa - varhainen lintu madon nappaa, tai jotain sinne päin...
Uloslähteminen kuitenkin kestää nuorella metroseksuaalilla, kun ensin pitää laittaa tukka...
... ja meikata.
En edes uskalla ajatella mitkä on Oton kauneusrituaalit viikon mummolavisiitin jälkeen...
Varkaudessa oli mahtava "lastenfestivaali" Vekara Varkaus, jonka yksi kohokohdista on Kalakukko-katujuna:
Sinne oli Otonkin päästävä (tämän nuori mies ilmaisi painokkaalla tsu-tsuu hokemalla),
vaikka kyydissä lapsen ilme oli hieman, öh, epäilevä.
Paavo ja mummi jäi odottamaan kun me tehtiin 20 minuutin kaupunkikierros traktorijunalla. Upea kokemus!
Sitten juhlittiin jäätelöllä:
Ja kierreltiin rannassa:
Illalla mentiin vielä uudestaan rantaan...
Paavoo ei paljoo kiinnosta.
Kylpyankan uittaminen ei riittänyt Otolle, vaan jätkä lähti kahlaamaan karkuun.
Vedestä poislähtö otti päähän niin paljon että Otto hakkasi mummia ankalla:
Mummi on vahva ja jaksaa kantaa kapinoivan lapsen kotiin asti.
Sitä paitsi mummin pihassakin on kaikkea kivaa...
... kuten traktori ja nosturi.
Ja Vili-kissa.
Ja ehkä pikkupojan mielestä maailman paras yhdistelmä:
Kissa JA traktori!
Vili ei ollut Otosta ihan yhtä innostunut kuin Otto Vilistä.
Iltapalaksi hunajamelonia:
Paavo joutuu tyytymään toisenlaisiin meloneihin.
Lopuksi epäonnistunut yritys saada pojista kuva, missä molemmat katsoisiva kameraan.
Not happening.
Ja lisää seikkailuja luvassa...
- JATKUU...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti