4.12.2011

Sanni-serkun kastejuhla

Otto 1 v 6 kk 2 vko 3 pvä

Tänään juhlittiin Sanni Helenaa, eli Oton pientä tyttöserkkua ja hänen kastejuhlaansa. 
Otto laittoi vähän siistimpää päälle, eli kauluspaitaa ja farkkua...

Juhlissa itse kaste ei kauheasti kiinnostanut...
Tarjoilut sitäkin enemmän.

Ei tainnut päivän päätähteäkään niin kauheasti kiinnostaa?
Sanni Helena, vanhemmat ja isovanhemmat:


Äiti sai herkutella mahtavilla tarjoiluilla ihan rauhassa, kun Oton serkkupojat pitivät huolta siitä ettei juhlien toiseksi nuorin ehtinyt kyllästymään.


Leo-serkku palkataan meille au pairiksi!

Ja Leon pikkuveljellä Tapiolla on otteet aika hyvin hallussa, vaikka ikää vasta 3 vuotta:


Ja Otto ei muuten hakkaa Tapiota autolla päähän, vaikka aika monessa kuvassa siltä näyttääkin!

Paikalla oli myös pikkuserkku-Otto, mutta tämä kuva on esillä ihan myös äidin kasvaneen vatsan esittelyä varten:

Ja sitten Juha-eno viimeisteli hysteerisen riehuvan lapsen naurukohtauksen:


Uimamiehiä

Vauvauintiharrastuksen päätyttyä tuli Otolle pitkä tauko ilman kylpyammetta suurempia vesielämyksiä.
Pari viikkoa sitten kuitenkin ryhdistäydyttiin ja mentiin tutustumaan Helsinginkadun uimahalliin ihanan Pihlan seurassa.

Valokuvia ei allasosastolla saatu otettua ihan siitä syystä, että äiti tarvitsi molemmat kädet lapsen hengissäpitämiseen.
Otto on riemukas vesipeto, joka vaan itse raukka unohtaa ettei osaa vielä uida. Vahinkosukellukset ja klooriveden hörppiminen ei Ottoa haittaa.
Viime viikolla käytiin Itäkeskuksen uimahallissa, jossa lasta viihdytti vieläpä vesiliukumäki ja suihkulähde.

Mutta pukukopeilta on pari kuvaa - ne on meinaa Otosta yhtä hauska ohjelmanumero kuin itse pulikoiminenkin.
Etenkin kaappeihin piiloon meno ja muu kiipeily saa herran nauramaan.

"Tää on aika hyvä kaappi!"

"Jos meen tänne piiloon ei kukaan arvaa missä mä oon".


"Okei, tullaan sitten pois..."


Pihla seuraa Oton kaappitouhuja hämmentyneenä...


"Otto mitä sä sekoilet?"


Meidän poika vaan viihtyy kaapissa?

2.12.2011

Ravintolaelämyksiä

Otto 1 v 6 kk 2 vko 1 pvä

Ennen kuin Otto syntyi, olin ihan varma että lapsi saa jo geeneissään kulinaarisen kiinnostuksen ja imee äidinmaidosta keskieurooppalaisen ravintolakulttuurin etikettisäännöt.
Että jahka lapsi oppii arvostamaan kiinteää ruokaa niin me käydään kerran viikossa syömässä ja ensimmäinen sana on jotain tyyliin "etanakasari" ja 2-vuotislahjaksi lapsi haluaa Chez Dominiqueen syömään.

No, ei se ihan niin mennyt.

Tänään käytiin Itäkeskuksen paikallisessa semipikaruokaravintolassa, ja sekin oli jo melkoinen suoritus saada äkkiä lapattua omaan naamaan lohi ja ranskalaiset, lapselle nakit ja ranskalaiset (jep, oli myös se periaate että ei ranskanperunoita pojalle... No, se niistä periaatteista).

Onneksi mukana oli seurana Taimi ja Justus, muuten vahingot olisivat voineet olla paljon suurempia.

Aluksi tilanne oli (ainakin melkein) hallinnassa.

Sitten lapset karkasivat syöttötuoleistaan sohvalle...

Taimi ja Otto oli aika läheisissä tunnelmissa. Äidin oli puututtava peliin välillä...

Välillä Ottoa sattui, Taimi tuli ilmeilemään viereen empaattisesti.

Olihan se kätevää, äiti kulutti saman verran kaloreita aterian aikana kuin itse ruoasta tuli syötyä...

Mutta olihan noi nuoret rakastavaiset kauhean söpöjä.

27.11.2011

Oton eka yökylä Lauttasaaressa

Koska äiti raatoi koko viikonlopun viehättävän pikkujoulujuhlakansan parissa, meni Otto Lauttasaareen Siru-mummin ja Janne-papan hellään huomaan.
Ja ekaa kertaa ihan yön yli!

Äiti ei tietenkään ollut todistamassa tätä ilmeisen hyvin sujunutta visiittiä, mutta Siru-mummin lähettämä kuvamateriaali on syynätty tarkkaan.

On ainakin käyty Timo-ukin luona, missä on ilmeisesti yritetty ottaa jotain kuvaa kolmen eri sukupolven miehistä. Otto ei vissiin ole innostunut poseeraamaan.
Otto tökkii koiraa silmään, kuten yleensä.
Onneksi tällä kertaa pehmolelu eikä Rambo uhrina...

Ottoa on selvästi myös ruokittu.

Skeptisestä ilmeestä päätellen ei ihan hirveän monta penneä löytänyt tietään lapsen suuhun.
Autot tais kiinnostaa enemmän.


Ja sitten ilmeisesti ruokahetki vaihtui lettukesteiksi...


Papan letut oli selvästi suositumpia kuin pasta-ateria.


Kuuluihan tosin kokkaukseen hieno show!
Ja jos saa vielä nakuna syödä!

 No, jos muakin olisi katsottu tällä ilmeellä niin olisin saattanut antaa ruoaksi niitä lättyjä...

Myös papan avantouintiharrastus oli ilmeisen epäilyttävää, Oton mielestä.
Eikä pieni serkkutyttökään tainnut kamalasti kiinnostaa?

Saara-tädin upea ajopeli oli paljon parempi juttu!


Kiitos ihanilla hoitajille hyvästä huolenpidosta!